Girls on film – tyttöjä filmillä

Joka kesä innostun vanhasta filmijärkkäristäni, josta kerroin aiemmin Black & White -postauksessa. Ja joka kerta, kun haen filmin kehityksestä, päätän että ei enää. Filmille kuvaaminen ei nykypäivänä ole hintansa väärti – ainakaan minulle. En ole ollenkaan vakuuttunut, että saisin siitä sellaisia kiksejä että se kannattaisi.

Silti niitä kuvia joka kesä vain tulee. Suurin syy filmillä tolskaamiseen taitaa olla se, että filmikamerani on huomattavasti kevyempi kuin muuten käytössäni oleva Canonin järkkäri painavine objektiivineen. Eikä kovia kokeneesta Yashica-parasta tarvitse hirveästi huolehtia; se selviää kovemmistakin kolhuista. Niinpä Yashica välillä tarttuu mukaan reissuun ja on kuitenkin paaaaaljon parempi valinta kuin mitkään digipokkarit.

Onnistumisprosentti kuvissa on suhteellisen pieni (jo siksi, että kamerassa on vain manuaalitarkennus), mutta joka rullasta löytyy aina muutama helmi. Ja onhan se ihan tervettä välillä tehdä valinnat 36 kuvasta 360 kuvan sijaan. Otan välillä ihan käsittämättömiä määriä kuvia digillä. 500 on ihan normiluku höpötapahtumasta.

Alla pari kuvaa kuluneelta kesältä (lukuunottamatta kahta ensimmäistä, jotka ovat viime kesältä ja ovat löytyneet jo tuolta B&W-osiosta). Filmikamera opettaa myös maltillisempaan kriittisyyteen, kun kuvissa ei ole juurikaan varaa valita. Ei ne rajaukset ole nyt ihan justiinsa, kunhan kuvassa on tunnelmaa.

Ovatko ne omat sormeni, jotka viimeisen kuvan alareunassa pikottavat!? 😀 Ja ihan vain todistaakseni, että epätäydellisyys on kaunista, jätän sormet kuvaan. (Rajaaminen tuntuisikin tässä filmitouhussa jotenkin fuskaamiselta.)

hanna_ulla

hanna

jenni

jenni_2

ronja

minttu